Purjehtimiseen liittyvät myytit

Purjehtimiseen liittyviä myyttejä on monenlaisia – niin vanhoja uskomuksia kuin uusiakin. Nykyään purjehtimiseen liittyvät myytit liittyvät lähinnä purjehtimiseen harrastuksena ja siihen kuuluviin kustannuksiin, mutta vanhan ajan uskon ovat entisaikojen merimiesten taikauskoja, mitkä kulkeutuvat tarinoina vieläkin sukupolvelta toiselle.

Tässä listassa käydään läpi muutamia nykyajan sekä entisajan myyttejä – ja kerrotaan, mitkä niistä on totta!

Nykyajan myytit

  • ”Purjehdus on vain seurojen jäsenille.”

Purjehduspiireistä toki löytyy yksityisiä seuroja, mutta purjehdusta voi harrastaa ilman, että liittyy mihinkään niistä. Purjehduskurssit ja purjehdusseurat ottavat varmasti mielellään uusia innokkaita vastaan, kunhan vain rohkenee mennä kysymään.

Purjehdusseuroihin liittyminen kuitenkin voi tuoda mukanaan monia erilaisia etuja, ja lisäkontakteja purjehdusharrastajien maailmaan. Tästä syystä niihin liittymistä kannattaa kuitenkin harkita.

  • “Purjehdus pitäisi aloittaa nuorena.”

Purjehdus kulkeutuu usein harrastuksena perheen sisällä sukupolvelta toiselle ja yleisesti ottaen nuorempana oppii asioita nopeammin ja helpommin – se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vanhempanakin voi aloittaa uutta harrastusta!

Purjehdusharrastuksen aloittamiseen ei ole yläikärajaa ja kurssille mennessä saattaa jopa yllättyä positiivisesti ikähaarukasta. Tavoitteena ei myöskään tarvitse olla kilpapurjehtiminen, vaan kurssille voi mennä vain, jotta pääsisi päiväpurjehtimaan omaksi ilokseen. Harrastuksen aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä!

  • ”Purjehdus on kallista.”

Aloittelevan purjehtijan ei tarvitse ostaa heti kalliita varusteita tai veneitä. Aloittelijoiden purjehduskurssit ovat hyvä vaihtoehto jos harrastukseen haluaa tutustua, eikä kurssien hinnat vie koko omaisuutta. Kurssit usein antavat tärkeät perustarvikkeet, joten aloittelijoiden ei tarvitse tuoda mukanaan kuin lähinnä oman kiinnostuksensa purjehtimiseen.

  • ”Jokaisen täytyy ostaa oma vene.”

Jos päämääränä on purjehtia vain silloin tällöin, oman veneen hankinta ei ole kannattavaa. Kun on karttanut vähän kokemusta purjehduksessa ja käynyt purjehduskurssin, voi olla mahdollisuus päästä purjehdustiimin jäseneksi jolloin pääsee mukaan purjehtimaan ilman, että täytyy ostaa oma vene.

Yksi vaihtoehto on myös ostaa yhdessä muiden tuttavien kanssa vene. Venettä ostaessa mukana kannattaa olla asiantuntija, joka osaa ehdottaa juuri sinulle sopivaa venettä.

  • ”Purjehdus on vaarallista.”

Ennen purjehtimista täytyy osata perussäännöt ja on hyvä harjoitella osaavien ihmisten kanssa. Vesillä liikkumisen säännöt ja muutama hyvä solmu on myös hyvä opetella, jotta purjehtiminen onnistuu ongelmitta.

Maalaisjärkeä täytyy käyttää ja purjehtiessa täytyy olla hereillä ympäristöstään – kuitenkaan se ei ole erityisen vaarallinen harrastus, kunhan opettelee perussäännöt. Purjehduksen oppii vain harjoittelemalla!

Entisajan myytit

  • Sääuskomukset

Koska purjehdus on paljolti riippuvainen säätilasta, siihen liittyy myös monia eri uskomuksia. Yksi tunnetuimmista uskomuksista on se, että jos sataa seitsemältä, yhdeltätoista sää on jo parantunut. Tämä pätee siten, että yleensä sadekuurot eivät kestä neljää tuntia enempää.

Toinen uskomus on se, että jos aurinko punoittaa laskiessaan, seuraavana päivänä voi tulla sadetta tai myrskyä. Tämä uskomus menee toisinpäin juhannuksen jälkeen, jolloin punoittava taivas tarkoittaisi poutasäätä. Sääilmiöistä on tehty monia eri tapoja ennustaa seuraavan päivän säätä. Näillä uskomuksilla ei ole tehty tieteellisiä tutkimuksia, mutta ne kulkeutuvat merenkävijöiden puheen mukana.

  • Viheltäminen veneessä

Entisaikoina myös uskottiin veneessä viheltämisen olevan huono enne. Sanottiin, että viheltäminen haastaa tuulen ja täten myös aiheuttaa myrskyn. Viheltämisen lisäksi ei myöskään kuulunut puhua hukkumisesta tai hyvästelyistä, sillä näiden puheiden uskottiin tuovan mukanaan huonoa onnea laivaan.

  • Nainen veneessä

Vanhoina aikoina koettiin huonoksi onneksi, mikäli nainen astui veneeseen: naisia pidettiin häiritsevänä tekijänä veneessä. Tämä ei tietenkään pidä lainkaan paikkansa! Purjehdus ei katso sukupuolta ja naiset purjehtivat samalla tavalla kuin miehetkin.

Aikoinaan tämä sama myytti päti myös punapäihin, sillä punaisten hiuksien uskottiin olevan huono merkki eikä punapäitä sopinut nähdä enää sen jälkeen, kun oli astunut laivan sisälle. Nykyään hiustenvärilläkään ei ole merkitystä.

  • Laivan ja veneen uudelleennimeäminen

Laivojen sekä veneiden nimiä ei pitäisi vanhan tarun mukaan muuttaa missään vaiheessa, sillä sen sanotaan tuovan huonoa onnea – ellei jopa hengenvaaraa. Tämä tarina on peräisin vanhoista purjelaivoista, joiden nimet päätettiin muuttaa yhtäkkisesti.

Tarinoiden mukaan nämä kyseiset myös laivat tuhoutuivat nimenmuutoksien jälkeen, minkä jälkeen syntyi usko siitä, että kun veneellä on nimi, sitä ei tulisi vaihtaa enää. Tämä usko on huomattavasti vähentymässä, sillä huviveneiden nimet saattavat nykyään muuttua tiheään tahtiin – monet kokeneet merellä kulkijat kuitenkin ovat vieläkin vastahakoisia muuttamaan veneidensä nimiä.

Laivojen nimet ovat useimmiten myös naisten nimiä, mikä myös tulee vanhasta merimiesmytologiasta: naisen nimellä pyrittiin kytkemään veneeseen hyvää onnea ja turvaa. Englanninkielessä laivoja myös kutsutaan ”she”-persoonapronominilla (”hän”, kun puhutaan naispuoleisesta ihmisestä), sillä laivaa pidettiin merimiehen tukia ja turvaa samalla tavalla, kuten omaa äitiään.

  • Tatuoinnit

Tietynlaisten tatuointien uskottiin tuovan onnea, mikäli ne olivat kuvia talismaaneista tai symboleja. Esimerkiksi possut tai kanat koettiin hyväksi onneksi, vaikka kummatkaan eläimet eivät osaa uida. Merimiehet uskoivat, että mikäli uimakyvyttömät eläimet joutuisivat mereen, jokin ylempi taho auttaisi heidät rantaan elossa. Nykyään tatuointeihin ei liity samankaltaisia uskomuksia.